Jääkiekon laukaukset 60 minuutissa – miksi pelkkä laukausmäärä ei riitä?

Laukaukset 60 minuuttia kohden eli SOG/60 auttaa vertaamaan jääkiekkoilijoita, joiden peliajat eroavat toisistaan. Yksi pelaaja voi laukoa ottelussa enemmän vain siksi, että hän pelaa pidempään. Peliaikaan suhteutettu tilasto vastaa eri kysymykseen: kuinka usein pelaaja tuottaa kohti maalia meneviä laukauksia saamansa peliajan aikana? Molempia lukuja tarvitaan, sillä pelkkä suhdeluku voi näyttää harhaanjohtavalta hyvin pienessä otoksessa.

Mitä SOG/60 tarkoittaa?

SOG tulee sanoista shots on goal. NHL:n määritelmän mukaan laukaus maalia kohti on yritys, joka menee maaliin tai olisi mennyt ilman maalivahdin torjuntaa. Ohi mennyt tai kenttäpelaajaan pysähtynyt yritys ei kuulu samaan tilastoon. Pelaajan SOG/60 saadaan jakamalla maalia kohti menneet laukaukset peliminuuteilla ja kertomalla tulos 60:llä. Jos pelaaja laukoo kolme kertaa maalia kohti 15 minuutissa, suhdeluku on 12 per 60 minuuttia.

Määritelmän voi tarkistaa NHL:n virallisesta tilastosanakirjasta. Laskentatapa on suoraviivainen, mutta tilaston tulkinta ei ole sitä ilman tietoa peliajasta, vastustajasta ja pelaajan roolista.

Entä laukaisuyritykset ja blokatut laukaukset?

Kaikki laukaisuyritykset eivät päädy maalia kohti. Corsi-tyyppisissä mittareissa huomioidaan laajempi joukko yrityksiä, kun taas Fenwick rajaa blokatut yritykset pois. Ero on olennainen, jos analysoit joukkueen hyökkäysalueen hallintaa etkä vain maalivahdille päätyneitä laukauksia. Yhden tilaston korkea arvo ei automaattisesti tarkoita toisen olevan korkea.

Blokattujen laukausten oppaassa selitetään, miksi kenttäpelaajan blokki ei yleensä lisää vastustajan maalivahdin torjuntojen määrää. SOG/60 kannattaa siksi nimetä tarkasti eikä sekoittaa sitä kaikkiin laukaisuyrityksiin.

Miksi viisi minuuttia pelanneen lukema voi johtaa harhaan?

Lyhyen vaihdon tai vähäisen peliajan sisällä satunnainen laukaisuryöppy nostaa minuutteihin suhteutettua lukua rajusti. Pelaaja, joka ampuu kaksi laukausta viidessä minuutissa, saa laskennallisesti 24 laukauksen tahdin 60 minuutissa. Se ei tarkoita, että hän jaksaisi tai pääsisi laukomaan samalla vauhdilla täydet 60 minuuttia. Siksi kauden tai useamman ottelun aineisto on yleensä parempi lähtökohta kuin yhden iltapäivän hetkellinen suhdeluku.

Tilaston rinnalla kannattaa seurata absoluuttisia laukauksia, peliaikaa ja otoskoon muutosta. Jos suhdeluku pysyy samana useiden ottelujen ajan ja pelaajan rooli on vakaa, se voi antaa hyödyllistä tietoa laukaisuaktiivisuudesta. Ennusteeseen sitä ei kuitenkaan pidä kopioida mekaanisesti.

Ylivoima vääristää vertailua

Ylivoimalla kiekkoa hallitaan eri tavalla kuin tasakentällisin, ja laukausmäärä voi riippua vahvasti joukkueen ylivoimavastuista. Pelaaja, joka saa lähes kaiken peliaikansa ylivoimalla, ei ole suoraan verrannollinen nelosketjun puolustajaan. Siksi on hyödyllistä katsoa, miten laukaukset muodostuvat 5v5-tilanteissa sekä erikoistilanteissa erikseen.

Yli- ja alivoiman tilasto-opas auttaa ymmärtämään, miksi erikoistilanteiden prosentit eivät ole sama asia kuin pelaajan laukaisutahti. Erillisten olosuhteiden huomioiminen vähentää väärien johtopäätösten riskiä.

Miten analysoit ottelun muutokset?

Jos joukkue jää aikaisin tappiolle, se voi nostaa hyökkäysten määrää ja ottaa enemmän riskejä. Tämä saattaa kasvattaa laukaisumääriä ilman, että pelaajien perustaso muuttuu yhdessä illassa. Toisaalta johtoasemassa oleva joukkue voi pyrkiä hallitsemaan peliä turvallisemmin. Jälkikäteen mitattu suhdeluku kuvaa aina toteutunutta ottelutilannetta, ei puhdasta pelaajan yksilöllistä ominaisuutta.

NHL:n virallisista tilastoista voi tarkistaa pelaajien tilastorivejä ja verrata niitä joukkueen tilanteisiin. Ennen vedonlyöntimalliin lisäämistä pitää varmistaa, että käytetyt tilastot on laskettu samalla rajauksella ja aikavälillä.

Millainen johtopäätös on perusteltu?

Laukaukset per 60 minuuttia on käyttökelpoinen vertailumittari, kun kaikilla pelaajilla on riittävästi peliaikaa ja sama tilastomääritelmä. Se ei yksin kerro laukauksen laadusta, vastustajan puolustuksesta tai pelaajan onnistumisen todennäköisyydestä. Paras tulkinta yhdistää peliajan, ottelutilanteen, erikoistilanteet ja maalipaikkojen laadun. Silloin suhdeluku auttaa hahmottamaan roolia ilman, että siitä tehdään varmaa maaliennustetta.